Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930123

Subscribe RSS

 TRAUMA
17.04.2009 12:16 | Oskari Katajisto

TRAUMA


Ensikosketukseni teatterin huumaavaan maailmaan ei ollut kovin iloinen. Olin kansakoulun ensimmäisellä luokalla ja harjoittelimme joulujuhlaan esitystä. Luokanopettajamme, eläkkeelle siirtyvä Sirkka, oli valinnut ohjelmanumeroksi Juokse porosein kuvaelman. Innostuksemme oli valtava. Ensin opettelimme laulun ulkoa harmonin säestyksellä. Joka aamu 5 viikon ajan aamuhartauden jälkeen laulaa kajautimme heleästi Porolaulun virsien jälkeen. Joskus Sirkka jätti luokkamme oven raolleen jotta laulumme kiirisi naapuriluokkiin ja aiheuttaisi kateutta. Kaikki koulussamme puhuivat 1 c-luokan komeasta ja kirkkaasta kuorolaulusta. Kun laulu oli taottu pieniin takaraivoihimme aloitimme tanssin opettelun. Sirkalla oli selkeä näkemys liikkeen tyylistä. Tanssin perusajatuksena oli että kiersimme kehässä ympyrää ja hypähtelimme poromaisesti. Voimistelun omaisissa osioissa tasapainottelimme niskan ja olkavarsien varassa ja poljimme hoikilla jaloillamme ilmaa. Posket punaisina tanhusimme vähintään puoli tuntia joka päivä. Sen jälkeen siirsimme pulpetit takaisin lattialle ja jatkoimme kouluaineita kuumissamme ja janoisina. Yleensä Sirkka antoi meidän mennä juomaan luokan ainoalle lavuaarille mutta me pojat aiheutimme häiriötä etuilemalla tyttöjä. Rangaistukseksi pojat jätettiin ilman vettä. Katkerina ja janoisina katselimme, kuinka tytöt ryystivät kylmää ja virkistävää vettä kuin kamelit. Meidän poikien mielestä Sirkka-opettaja suosi tyttöjä. Tästä olimme yhtä mieltä, mutta emme rohjenneet viedä asiaa opettajainhuoneeseen saati sitten rehtorille. Nielimme katkeran kalkin kuivin suin ja pystypäin.


Kun Juokse porosein kuvaelma alkoi olla loppuhiontaa vaille valmis, aloimme valmistaa rekvisiitta ja esiintymispukuja. Tytöt ompelivat poronuttuja, hameita ja housuja. Pojat rakensivat lavasteiksi pari pahvista puunkäppyrää sekä kiveä jonka yli hypähtelimme. Kiven taakse myös poikaporot menivät piiloon yhdessä tanssin vaiheessa josta sitten hyppäsimme esiin hurjasti karjahtaen pelästyttäen tyttöporot. Se oli hieman hankala kohta tanssia sillä piippurassista vääntelemät sarvet pyrkivät tippumaan juuri tuolla hetkellä. Olimme valmiita jo päiviä ennen ensi-iltaa ja turhautuminen kyti luokassamme. Mutta viimein saapui suuri päivä. Heräsin vatsa löysänä jännityksestä. Lähdin kuitenkin reippaana kouluun. Se oli kaunis kuin karamelli jouluvalaistuksessa. Sisällä näin Sirkan huolestuneena. Hän keinui luokseni ja lirkutteli kuinka ihana ja reipas poika olen. Kohta minulle selvisi tämä yltäkylläisen mairittelun syy. Opiskelutovereitani oli yllättäen sairastunut yöllä mystiseen vatsakipuun ja meillä oli epätasaparit tyttö-ja poikaporoja. Lipevästi Sirkka sai minut pukeutumaan punaisiin sukkahousuihin ja mekkoon. Helikelloja sidottiin nilkkoihini ja sarvien sijaan sain päähäni harmaan hupun. Poskiini sipaistiin poskipunaa ja olin valmis tyttöporo. Opettaja vannotti, ettei kukaan huomaisi minun olevan tyttöporo. Olin niin sekaisin että en osannut pelätä mitään. Sitten koitti h-hetki. Esirippu aukesi ja kun ensimmäiset tahdit alkoivat, koko jumppasali repesi nauruun. Kaikki osoittivat minua sormellaan ja kirkuivat että Oskari on tyttöporo. Olin paljastunut. Maailma katosi ympäriltäni. Harmonin soittoa ei kuulunut mylvinnältä. Tanssi ja laulu murenivat palasiksi. Mutta me yritimme sekasortoisesti pitää kiinni numerosta kunnes opettaja lopetti soiton. Vahtimestari kampesi esiripun kiinni. Jäimme tyrmistyneinä seisomaan näyttämölle. Juokse porosein-kuvaelmaa ei koskaan esitetty loppuun. Vaikka ensiaskeleeni näyttelijänä olivat lievästi sanottuna katastrofaaliset, en antanut periksi. Sisukkaasti koetin unohtaa tuon kokemuksen ja opiskelin näyttelijäksi. Mutta aina kun kuulen ensitahdit Juokse porosein laulusta hengitykseni salpautuu ja silmiini nousevat kyyneleet. TRAUMA

Ensikosketukseni teatterin huumaavaan maailmaan ei ollut kovin iloinen. Olin kansakoulun ensimmäisellä luokalla ja harjoittelimme joulujuhlaan esitystä. Luokanopettajamme, eläkkeelle siirtyvä Sirkka, oli valinnut ohjelmanumeroksi Juokse porosein kuvaelman. Innostuksemme oli valtava. Ensin opettelimme laulun ulkoa harmonin säestyksellä. Joka aamu 5 viikon ajan aamuhartauden jälkeen laulaa kajautimme heleästi Porolaulun virsien jälkeen. Joskus Sirkka jätti luokkamme oven raolleen jotta laulumme kiirisi naapuriluokkiin ja aiheuttaisi kateutta. Kaikki koulussamme puhuivat 1 c-luokan komeasta ja kirkkaasta kuorolaulusta. Kun laulu oli taottu pieniin takaraivoihimme aloitimme tanssin opettelun. Sirkalla oli selkeä näkemys liikkeen tyylistä. Tanssin perusajatuksena oli että kiersimme kehässä ympyrää ja hypähtelimme poromaisesti. Voimistelun omaisissa osioissa tasapainottelimme niskan ja olkavarsien varassa ja poljimme hoikilla jaloillamme ilmaa. Posket punaisina tanhusimme vähintään puoli tuntia joka päivä. Sen jälkeen siirsimme pulpetit takaisin lattialle ja jatkoimme kouluaineita kuumissamme ja janoisina. Yleensä Sirkka antoi meidän mennä juomaan luokan ainoalle lavuaarille mutta me pojat aiheutimme häiriötä etuilemalla tyttöjä. Rangaistukseksi pojat jätettiin ilman vettä. Katkerina ja janoisina katselimme, kuinka tytöt ryystivät kylmää ja virkistävää vettä kuin kamelit. Meidän poikien mielestä Sirkka-opettaja suosi tyttöjä. Tästä olimme yhtä mieltä, mutta emme rohjenneet viedä asiaa opettajainhuoneeseen saati sitten rehtorille. Nielimme katkeran kalkin kuivin suin ja pystypäin.

Kun Juokse porosein kuvaelma alkoi olla loppuhiontaa vaille valmis, aloimme valmistaa rekvisiitta ja esiintymispukuja. Tytöt ompelivat poronuttuja, hameita ja housuja. Pojat rakensivat lavasteiksi pari pahvista puunkäppyrää sekä kiveä jonka yli hypähtelimme. Kiven taakse myös poikaporot menivät piiloon yhdessä tanssin vaiheessa josta sitten hyppäsimme esiin hurjasti karjahtaen pelästyttäen tyttöporot. Se oli hieman hankala kohta tanssia sillä piippurassista vääntelemät sarvet pyrkivät tippumaan juuri tuolla hetkellä. Olimme valmiita jo päiviä ennen ensi-iltaa ja turhautuminen kyti luokassamme. Mutta viimein saapui suuri päivä. Heräsin vatsa löysänä jännityksestä. Lähdin kuitenkin reippaana kouluun. Se oli kaunis kuin karamelli jouluvalaistuksessa. Sisällä näin Sirkan huolestuneena. Hän keinui luokseni ja lirkutteli kuinka ihana ja reipas poika olen. Kohta minulle selvisi tämä yltäkylläisen mairittelun syy. Opiskelutovereitani oli yllättäen sairastunut yöllä mystiseen vatsakipuun ja meillä oli epätasaparit tyttö-ja poikaporoja. Lipevästi Sirkka sai minut pukeutumaan punaisiin sukkahousuihin ja mekkoon. Helikelloja sidottiin nilkkoihini ja sarvien sijaan sain päähäni harmaan hupun. Poskiini sipaistiin poskipunaa ja olin valmis tyttöporo. Opettaja vannotti, ettei kukaan huomaisi minun olevan tyttöporo. Olin niin sekaisin että en osannut pelätä mitään. Sitten koitti h-hetki. Esirippu aukesi ja kun ensimmäiset tahdit alkoivat, koko jumppasali repesi nauruun. Kaikki osoittivat minua sormellaan ja kirkuivat että Oskari on tyttöporo. Olin paljastunut. Maailma katosi ympäriltäni. Harmonin soittoa ei kuulunut mylvinnältä. Tanssi ja laulu murenivat palasiksi. Mutta me yritimme sekasortoisesti pitää kiinni numerosta kunnes opettaja lopetti soiton. Vahtimestari kampesi esiripun kiinni. Jäimme tyrmistyneinä seisomaan näyttämölle. Juokse porosein-kuvaelmaa ei koskaan esitetty loppuun. Vaikka ensiaskeleeni näyttelijänä olivat lievästi sanottuna katastrofaaliset, en antanut periksi. Sisukkaasti koetin unohtaa tuon kokemuksen ja opiskelin näyttelijäksi. Mutta aina kun kuulen ensitahdit Juokse porosein laulusta hengitykseni salpautuu ja silmiini nousevat kyyneleet.


 - Oskari Katajisto
1. 2. 3. 4. 5. Pisteet: 3.667
|



Kommentti

                       
Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on yhdeksän miinus kaksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Kommentit



- PG - 30.3.2011 13:41



- Tea <tea.blom@hippoteam.fi> - 23.5.2010 23:25
  http://www.luhtajoenratsutila.fi



- - 14.5.2009 09:34





Kommentoi