Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2324252627281
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
303112345

Subscribe RSS

 PIENI ILO
18.03.2009 14:30 | Oskari Katajisto

Näin uuden vuoden alussa on hyvä katsoa myös menneeseen ja elettyyn vuoteen. Menneisyys on se joka meidät muokaa ja muistomme ovat elinhistoriaamme. Tietysti on tapahtunut koko kansaa tai jopa ihmiskuntaa muokkaavia asioita. Suuria poliittisia muutoksia ja luonnonmullistuksia. Sankarillisia urheilusaavutuksia ja ihmisyyttä raastavia sotia. Globaalista taloudellista taantumaa ja ylpeyden tunnetta rauhannobelista. Mutta kaiken suuren keskellä pitäisi pystyä näkemään myös pientä. Niitä asioita tai hetkiä jotka pieninä palasina muokkaavat meidät ja ovat ainoastaan yksilön omaisuutta. Juuri niitä tärkeitä elämän kirkkaita sirpaleita jotka itkettävät ja naurattavat ja muokkaavat meidän sellaisiksi kuin olemme.
Vietin viime kesän etelä-pohjanmaalla tehden kesäteatteria ei niin kesäisessä säässä. Vettä satoi enemmän kuin laki sallii ja takapuoli kasvoi hometta. Pidemmän päälle se alkoi niin sanotusti v.tuttamaan. Itku ja ärräpäät oli herkässä, nauru ei niinkään. Katsomo huusi tyhjyyttään kuten myös kesämökkini vierasvuoteet. Asuin koko kesän ihanassa mökissä järvenrannalla. En vaan kovin usein päässyt nauttimaan sen tuomista iloista. Grilli ruostui pihalla ja laituri repsotti kuraisella rannalla. Sisällä oli kosteaa ja kylmä. Patterit hehkuivat kuin sydänpakkasilla. Savu tunki takasta sisään koska piippu oli märkä kuin...en kehtaa sanoa mikä. Polut olivat liukkaita ja persuukset niistä ruskeina. Kesävieraita vähän ja omaa aikaa paljon. Liian paljon. Tuijotin päivästä toiseen sateen pieksemää järvenselkää. Kaikessa harmaudessaan ja lohduttomuudessaan se alkoi kiehtoa minua. Saatoin tuijottaa tunteja tuota hypnoottista maalausta, joka avautui isosta terassin ikkunasta. Aloin nähdä yksityiskohtia ja sitä mukaan myös käänsin katseen itseeni. Siinä nenä liimautuneena ikkunaan tein aikamatkaa elettyyn elämään. Lapsuuteen, työhön ja ihmissuhteisiin. Yhtäkkiä huomasin että minulle oli annettu oiva mahdollisuus pysähtyä. Ensimmäistä kertaa ehdin ja uskalsin katsoa sisäänpäin. Joten loppujen lopuksi se olikin paras kesä koskaan.
Kun viimeisenä päivänä siivosin mökin, niin en pyyhkinyt rasvaista läiskää ikkunasta. Siinä oli minun terapiasohvani. Lukitsin oven ja jätin avaimet terassin pöydälle. Silloin kuulin takanani ison loiskahduksen. Käännyin ympäri ja näin järven rannassa tutun silkkiuikkuperheen. Emon johdolla pienet piipittäjät nousivat hiekalle ja räpistelivät untuvaisia siipiiään. Minä heilutin niille takaisin ja nostin repun selkään. Se oli minun viime vuoden pieni ilo.


 - Oskari Katajisto | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.
|



©2020 oskari - suntuubi.com