Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2324252627281
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
303112345

Subscribe RSS

 MUMMOLANI KURIKASSA
22.03.2009 14:20 | Oskari Katajisto

Ajattelin kertoa siitä millaista on olla pohjalainen, mutta samaan aikaan sieltä evakkoon ajettuna. Elin lapsuuteni ja nuoruuteni parhaat hetket etelä-pohjalaisessa kulttuurissa sukuni keskellä. Kuten useimmille minun ikäluokkani ihmisille, mummola on ollut kuin toinen koti. Lapset laitettiin evakkoon isovanhempien vaivaksi heti kun lomat koulusta alkoivat. Niin minäkin isoveljeni kanssa matkustimme lukemattomat kerrat tuota tuttua reittiä Etelä-pohjanmaalle. Tuore joulu-tai kevättodistus poltteli taskussa ja ajatukset lensivät jo matkalla Kurikkaan, sukulaisiin ja kavereihin. Oli niin paljon kerrottavaa siitä mitä kaikkea etelässä, kaupungissa, oli tapahtunut. Maallahan ei tapahdu tunnetusti mitään, joten jännitys oli hurja mistä kaiken sen tarinan aloittaisi. Saisi taas olla huomion keskipiste ja ”spräädätä slangilla”, jota ei edes kunnolla osannut. Monet kerrat tuli hätäpäissään luotua ihan omaa Remuslangia, joka elää vielä tänä päivänäkin omaa etymologista historiaansa. Ja kun loman jälkeen kotiin palattiin, niin ”leviää praatattihin” niin ettei koulukaverit omaksi tunteneet.
Tärkeintä kuitenkin oli Kurikan mummo ja paappa. Nähdä heidän lempeät, viisaat ja aina niin ystävälliset kasvot. Se tuttu ja turvallinen halaus, jonka sai jo mummolan portailla reppu selässä, oli merkkinä siitä, että kauan kaivattu loma oli alkanut. Kengät lensivät porstuan nurkkaan ja mummolan tuoksu lehahti kasvoille. Juoksimme veljen kanssa kilpaa yläkertaan. Voittaja saisi valita hetekan; sen joka narisee tai sen toisen joka narisee vielä enemmän. Sydän pamppailen, makailimme vuoteillamme kattoon tuijottaen ja päästimme ulos intiaanihuudon. Olimme perillä ikiomassa paratiisissamme! Elämämme seikkailut odottivat meitä ja maailman parhaat mummon lihapullat. Paapan piipun tuoksu ja hänen huimat tarinansa Nuijasodasta ja Jaako Ilkasta sotilaineen lennättäisivät meidät taas maailman ääriin ja takaisin. Vanha talo kummittelisi meille turvallisesti tuulessa naristen. Ja tuon pelottavan oven takana sykki ääretön ullakko, missä tekisimme jännittäviä aikamatkoja sukumme historiaan häjyillä Härmän mailla.
Nyt mummolaa ei enää ole. Tai onhan se, mutta sen asukkaat ovat jo nukkuneet pois ja uinuvat kauniilla Kurikan hautuumaalla. Uudet omistajat ovat vallanneet muistojemme kehdon. Usein unissani palaan liitämään läpi tuttujen huoneiden, käytävien ja portaiden. Näen mummoni keittämässä kaasuliedellä aamukaakaota paksut tohvelit jalassa. Haen aamun lehden peltisestä postilaatikosta jossa on torven kuva ja vien sen hiljaa paapan työpöydälle. Hän valvoi aina yöt lukien ja nukkui myöhään iltapäivälle. Talossa piti olla hiljaa. Sodat läpikäynyt komppanianpäällikkö. Lattian narinakin sai meidät kaikki pysähtymään kuin rosvot. Minun mummolani Kurikassa on nyt muisto.Kaikilla ei ole edes sitä. Nykyään monien lasten mummola on palvelutalossa tai vanhainkodissa. Mutta paikalla ei ole niin väliä. Mummola on siellä missä mummo ja paappa odottavat lapsenlapsiaan tarinoineen ja viisaine silmineen. Älkää unohtako heitä sinne. He eivät ole unohtaneet teitä.


 - Oskari Katajisto | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5. Pisteet: 5.000
|



©2020 oskari - suntuubi.com