Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2324252627281
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
303112345

Subscribe RSS

 KVELEV MIES
24.03.2009 14:10 | Oskari Katajisto

Sade piiskaa auton tuulilasia. On aamuyö ja pimeää. Väsyneet silmäni pysyvät auki vain koska tuulilasin pyyhkijät hakkavaat raivoisasti eestaas. Olen saapumassa mökilleni ajettuani koko päivän ja yön. Enää vain muutama kilometri ja pääsen nukkumaan. Juuri kun mietin lämmittäisinkö takan ja onkohan kuivia puita niin pimeästä ilmestyy hahmo. Se kävelee keskellä tietä vastaani märkänä ja kumaraisena. Autoni valot pyyhkäisevät miehen vahaisia ja ilmeettömiä kasvoja. Säikähdän ja
teen väistöliikkeen. Juuri ja juuri saan ohitettua hänet. Katson hengästyneenä taustapeiliini mutta hahmo on kadonnut yön pimeyteen. Oliko siinä todella joku vai kuvittelinko väsyneenä kaiken. Pääsen mökilleni ja kaadun sänkyyn. Uni tulee hetkessä ja niin myös tuo yössä ja sateessa kävelevä mies. Yhä uudestaan ja uudestaan hän ilmestyy autoni valoihin tuon yön unessa. Aamulla herätessäni hän on poissa. Näin päätän. Kaikki oli vain väsyneen mieleni harhoja.
Mutta jo heti seuraavana päivänä hän kävelee jälleen vastaani. Kauppareissulta palatessani tien vierustaa laahustaa epävarmoin ja haurain askelin hattupäinen mies. Kädet syvällä takin taskuissa ja hämmentynyt hymy kellertävillä kasvoillaan hän on taas siinä. Todellisena päivänvalossa. Housut roikkuvat isoina ja likaisina laihan miehen päällä. Kengät lonksuen hän tekee taivaltaan. Kasvot ovat uurteiset ja silmät lasittuneet. Näyttää siltä kuin hän ei olisi peseytynyt vuosiin. Väistän hänet taas autollani kaukaa koska pelkään hänen olevan juovuksissa ja horjahtavan alleni. Kyläjuoppo ja hullu. Jokaisella pienellä kylällä omansa. Siinä hän menee juomaan perintötilaansa. Ikuinen peräkammarin aikamiespoika, jolta jäi maailma näkemättä ja nainen kokematta.
Tapaan hänet kesän aikana kymmeniä kertoja mökkitielläni. Tuntuu kuin hän kävelisi vuorokaudet ympäri. Edes takaisin hän taivaltaa tuota maaseututietä joka halkoo vehreät pellot. Satoi tai paistoi. Yöllä ja päivällä. Kuin ikiliikkuja hän tekee taivaltaan. Päämäärättömästi. Yllättäen saan kuulla kylillä hänen tarinansa. Kuinka väärässä olinkaan. Häpeän.
Kävelevän miehen vaimo jätti hänet kolmekymmentä vuotta sitten. Siitä lähtien mies on kävellyt päivittäin maatilaltaan kylälle kymmenen kilometrin matkan kysymään ihmisiltä ovatko he nähneet hänen vaimoaan. Hän ei juo, ei käy baareissa, jättänyt vaan syömisen suruissaan vähemmälle ja kuihtunut pois. Surullisinta tarinassa on se että hänen ex-puolisonsa asuun vain viiden kilometrin päässä kävelevän miehen kotoa, mutta väärän tien varrella.


 - Oskari Katajisto | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.
|



©2020 oskari - suntuubi.com