Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2324252627281
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
303112345

Subscribe RSS

 KEVN HERMINEN
26.03.2009 14:06 | Oskari Katajisto

Kylmä tuuli piiskaa kasvojani. Silmäni vuotavat vettä ja suussani rahisee hiekka. Valtava kansanjoukko velloo mustana, mykkänä, odottavana jossain alhaalla jalkojeni juuressa. En näe sitä selvästi, mutta tunnen sen läsnäolon puristavan voiman. Kuulen vierestäni tuskaista ja väsynyttä nyyhkintää. Pieni mies raahaa suunnattoman isoa puuristiä ylöspäin, kohti huippua, jossa sotilaat keihäineen odottavat. Hänen kiipeäminen näyttää samalla varmalta ja hauraalta. Mies ja risti ikään kuin valuvat ylöspäin kaikkia painovoiman lakeja uhmaten. Ylös päästyään häneltä raastetaan päältä valkoinen vaippa, heitetään ristinsä päälle puolialastomana ja naulitaan siihen kiinni kuin eläin. Risti ja ristiinnaulittu nostetaan pystyyn voimalla ja uhmalla, kuin valloittajien lippu varoituksesi alistetuille ja hävinneille. Hylättynä ja yksinjätettynä tuo lävistetty rimpuilee vielä hetken kiinni elämässään. Pelon keskeltä hän näkee jotain mitä me muut emme näe. Hymy orjantappurakruunun repimillä kasvoillaan hän kallistaa päänsä ja nukkuu pois. Käännyn katsomaan kymmentuhatpäistä väkijoukkoa, joka tuijottaa tuota väkivallan symbolia. Tunnen miten jokainen käy läpi omaa suhdettaan juuri näkemäänsä ja katsoo syvälle itseensä. Syntyy valtava tyhjiö jossa ajalla ei ole merkitystä. Tämä mitä juuri todistimme, tulee aina tapahtumaan yhä uudestaan ja toistaa historian aikakirjoja. Ihminen muuttuu hitaasti. Liian hitaasti. Kesken mykistävän hiljaisuuden kuulen kaukaisen jyrinän. Se lähestyy voimistuen. Tuntuu kuin se halkaisisi taivaan laen, kuten on ennustettu. Ääni on korvia repivä ja kansanjoukko pälyilee levottomana ympärilleen. Katson pimeälle taivaalle, mutta näen vain avaruuden ikuiset tähdet. Nyt ääni on syöksynyt kansanjoukon taakse kuin vihreä manalan lohikäärme. 3B raitiovaunu kolistelee kiskojaan pitkin ohitse. Sen ikkunoihin on liimautuneena kymmeniä uteliaita kasvoja. Olutpulloja heilutellaan provosoivasti ja halventavia käsimerkkejä lyödään tuon lohikäärmeen vatsan ikkunoihin. Mykät suut huutavat solvauksia humaltunein kasvoin. Mihin olemme tulleet 2000 vuodessa? Takaisin Golgatalle.
Olin jälleen mukana muutaman vuoden tauon jälkeen Via Crucis, Ristin Tie -tapahtumassa pääsiäisenä. Kuinka olinkaan unohtanut tuon valtavan tapahtuman välittömän tunnelman ja voiman. Vaikka se onkin harjoiteltu esitys, jota tukee nykypäivän huipputeknologia, on se ennen kaikkea yhteinen kokemus. Se on matka itseensä ja aikahyppy menneeseen. Nuo naulat jotka lyötiin tuon mysteerisen miehen lihan läpi, löivät myös alkutahdit meidän länsimaiselle kulttuurihistoriallemme. Mitä jos häntä ei olisi vainottu ja teloitettu? Mitä jos hänen oppejaan kunnioittavia ei olisi ajettu katakombeihin tai syötetty leijonille? Mitä jos? Kaikkihan on tietysti yhteensattumien summa, mutta uskoisin, että tuolla pienen ihmisen maahan polkemisella oli suuri vaikutus tähän kaikkeen mitä nyt elämme. Oikeudenmukaisuus on rakennettu meihin jokaiseen. On vaan eri asia kuka sitä uskaltaa käyttää menettämättä itse mitään. Valta tekee hallitsijat vainoharhaisiksi. Siksi pienten ihmisten omia oikeuksia huutava ääni niin usein vaiennetaan. Esimerkkejä diktatuureista on ihmiskunnan historia tulvillaan. Mutta niin myös alistettujen huudosta pimeässä, joka on kasvanut lauluksi vapaudesta. Nyt kun meillä suomessa tuloerot kasvavat räjähdysmäisesti ja 30 hopearahan optioita ja palkankorotuksia jaetaan surutta kabineteissa, on rohkeasti aloitettava laulu, laulu oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta. Se voisi alkaa Mika Waltarin sanoin: ”Yhden ihmisäänen voi aina vaientaa, liiankin helposti, kammottavan helposti, mutta kokonaisen sukupolven ääntä ei voi vaientaa.” Toivotan kevään ja mielen heräämistä kaikille.


 - Oskari Katajisto | Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.
|



©2020 oskari - suntuubi.com